St. Louis on mantereen keskellä, etelän ja pohjoisen välissä kuin porttina vanhoista osavaltioista uusiin. Kaupunki sijaitsee Mississippi ja Missouri -jokien yhtymäkohdassa. Se on liikenteen ja kaupankäynnin keskus ja kuuluisa Cardinals baseball -joukkueestaan sekä Eero Saarisen suunnittelemasta kaaresta. Pääosa kaupungista sijaitsee Missourin osavaltion puolella, osa Illinoisin osavaltion alueella.
St. Louisin kohdalla vuoteen 1804 asti Mississippi -joen länsipuoli kuului Ranskalle ja itäpuoli Yhdysvaltoihin. Joen länsipuolella orjuus oli sallittu sisällissotaan asti (1861 – 1865), idässä orjuus oli kielletty. Mississippin legendaariset höyrylaivat kulkivat 1800-luvulla St. Louisin ja New Orleansin väliä. Yhä vielä joki on tärkeä kuljetusväylä Yhdysvaltojen sisäosista merelle.
Kaupunki tunnetaan kaaresta
Gateway Arch -kaari on kaupungin tunnus. Suuri osa turisteista tulee katsomaan 1960 -luvulla valmistunutta monumenttia, jota aikoinaan moni kaupungin asukas vastusti. Kaari on Yhdysvaltojen länteen laajenemisen muistomerkin näkyvä osa – ja se näkyykin kauas. Kaaren mittasuhteita ja muotoa on vaikea ymmärtää. Kaaren alla kasvavan ruohokentän alla sijaitsee kuitenkin se, mitä suunnittelukilpailulla haettiin haluttiin eli museo ja muistomerkki Yhdysvaltojen laajenemisesta länteen ja asuttamisesta Mississippin takamaille.
Gateway -museo on mielenkiintoisesti toteutettu. Sinne pääsee ilmaiseksi, kuten moneen muuhunkin valtion ylläpitämään museoon Yhdysvalloissa. Jättikaaren päälle voi nousta museon aulasta lähteissä pienissä hissivaunuissa. Ahtaan- tai korkeanpaikankammoa tuntevien on syytä välttää nousua. Näköalapaikalle on pääsymaksu. Vaikka lippuluukulle ei olisi jonoa voi seuraava vapaa kyyti olla vasta tuntien päästä. Kaaren korkeimmalla kohdalla on kaaren sisällä pieni ja matala ”kävelysilta”, jonka pienistä ikkunoista avautuvat hyvät näköalat sekä itään että länteen.
Kaari kannattaa nähdä, sillä se on tekniikan ja arkkitehtuurin suursaavutus. Kaaren rakentamista 1950- ja 60-luvuilla pidettiin teknisesti mahdottomana. Silti se nousi ja valmistui. Kaaren muotoa ja muodosta johtuvaa valon heijastumista kaaren teräspintaa on hyvä katsoa eri suunnista ja erilaisissa valaistusolosuhteissa eli aamulla, päivällä ja illalla. Jokaisella kerralla se on hieman eri värinen.
Suuntia St. Louisista muualle
St. Louis on tyypillinen Pohjois-Amerikkalainen suurkaupunki, jossa ei ole kaaren, baseballin, muutaman museon ja mall -kauppakeskusten lisäksi juurikaan muuta nähtävää. Omatoimisella automatkalla voi St. Louisin voi liittää helposti Keski-Lännen kierrokseen. Chicago sijaitsee kohtuullisen automatkan päässä koilisessa. Lännessä ovat Missourin osavaltion maisemat ja niiden takana Kansasin preeriat. Mississippijoen vartta alaspäin mentäessä vastaan tulevat Memphis, Vicksburg, Natchez ja New Orleans.
St. Louisin autolomaan voi yhdistää Mississippijoen pohjoisosan varrella sijaitsevia pienempiä mutta ihastuttaavia paikkoja kuten Hannibal -niminen kaupunki, joka esiintyy kirjallisuudessa monilla nimillä. Siellä Mark Twain vietti lapsuutensa ja ammensi aiheet moniin tarinoihinsa.
St. Louisista itään, parin tunnin ajomatkan päässä, sijaitsee New Harmonyn pikkukaupunki, jonka perustivat vuonna 1814 alueelle muuttaneen luterilaisen uskonlahkon jäsenet. Vuonna 1824 koko kaupungin osti rikas liikemies, joka muutti kaupungin utopiayhteisöksi. Siellä asui useita sen ajan tunnettuja luonnontieteilijöitä ja Yhdysvaltojen tiedeinstituutioiden perustajia. Kahden erikoisen yhteiskuntakokeilun aikana rakennetuista asunnoista ja yhteisistä tiloista suuri osa on jäljellä. Nykyisin kaupungissa on noin 1.000 asukasta, jotka ovat ylpeitä pienestä ja kauniista kaupungistaan, jolla on erikoinen historia. Siellä on ehkä eniten golfkärryjä asukasta kohden kuin missään muussa kaupungissa maailmassa, vaikka golf -kenttää ei kaupungissa olekaan. Golfkärryt mahdollistavat helpon ja varsinaisia autoja ympäristöystävällisemmän liikkumisen pienessä kaupungissa. Rukousta ja mietiskelyä varten uskonlahko rakensi pensasaitalabyrinttejä, joista yksi on entisöity. Vuonna 1960 kaupunkiin rakennettiin maailman korkein kirkko – eli kirkko ilman kattoa.