Tippikäytäntö on hyvä tietää ja muistaa matkustettaessa Pohjois-Amerikassa. Käsitteenä amerikkalainen ”tippi” ei ole sama kuin suomalainen ”juomaraha”. Tippi on lähinnä palvelumaksu, joka maksetaan palvelualojen työntekijöille. Tippien maksamisen logiikka kannattaa opetella.

Tippiä ei makseta hyvästä palvelusta, vaan palvelusta yleensä. Hyvästä palvelusta voi antaa vielä extraa. Tipin maksamatta jättäminen on epäkohteliasta ja tarkoittaa sitä että palvelu on ollut epäasiallista. Itsepalvelusta tippiä ei makseta. Siksi esimerkiksi pikaruokaloissa tippiä ei tarvitse välttämättä antaa.

Amerikassa tipit ovat osa palvelualoilla toimivien työntekijöiden palkkaa. Myös verottaja olettaa että jos ihmisen ammattinimike viittaa palvelualaan (esim. tarjoilija, hotellin siivooja, taksikuski tms.), osa hänen tuloistaan tulee tipeistä. Näin tipit huomioidaan verotuksessa ja ”saamatta jääneistä” tipeistä työntekijä joutuu maksamaan veroa vaikka ei rahaa saisikaan. Siksi Amerikassa tipin maksamatta jättäminen tarkoittaa sitä että työntekijä on epäonnistunut tehtävässään eli palvelu on ollut poikkeuksellinen huonoa.

Tipit on muistettava maksaa kaikista palveluista (siis tarjoilijoille, taksikuskeille…). Suositeltavaa on antaa 15 – 20 % laskun loppusummasta maksun jälkeen. Tipit annetaan pääsääntöisesti aina seteleinä. Pienin tippi on periaatteessa yksi dollari. Siksi dollarin seteleitä kannattaa ”säästää” aina tippeihin. Kolikot on tarkoitettu vain automaatteja ja kauppojen kassoilla tapahtuvia maksuja varten.

Ravintolassa

Ravintoloissa tippiä maksetaan yleensä kaikissa ravintoloissa, joissa ruoka tarjoillaan pöytään. Pikaruokapaikoissa tippiä ei useinkaan anneta. Tippi maksetaan jättämällä pöydälle tippi tai maksutapahtuman yhteydessä. Vain harvoin tippi sisältyy laskuun. Tällöin se on kuitenkin selvästi ilmoitettu ruokalistassa ja laskussa. Jos laskun maksaa luottokortilla, voi tipin lisätä helposti myös täydentämällä laskussa tippiä varten varatun kohdan myös varsinaisen maksutapahtuman jälkeen.

Hotellissa

Tippien jättämisestä hotelleissa ollaan montaa mieltä. Vaikka hotellisiivoojat ovat matkailualan ammateista heikoimmin palkattuja, tipin jättäminen ei ole välttämätöntä. Amerikkalaiset itse ajattelevat tippiä maksettavan henkilökohtaisesta palvelusta eli taksikuskeille, tarjoilijoille, laukkujen kantajille yms. Hotellisiivoojille amerikkalaiset jättävät tippiä vain jos huone on erityisen hyvin siivottu tai sinne on saatu jotain ylimääräistä (esim. tuotu erikseen lisätyynyjä).

Jos tippiä haluaa hotellisiivojille jättää, jätetään se huoneen yö- tai kirjoituspöydälle. Sopiva tippi on yksi dollari yövyttyä yötä ja huoneessa majoittunutta henkilöä kohden (esim. 2 yötä ja 2 henkilöä tarkoittaa 4 dollarin tippiä). Tippi jätetään yöpöydälle viimeiseksi ennen kuin on lähdössä hotellista jatkamaan matkaa eteenpäin eli viimeisenä päivänä. Toiset suosittelevat tippien jättämistä joka yön jälkeen, koska siivoojat voivat vaihtua päivittäin. Hotellien kantajille maksetaan tippiä yksi dollari laukkua tai huoneen asukasta kohden.

Matkalla

Taksikuskeille, kiertoajeluiden bussikuskeille ja nähtävyyksien oppaille tippi annetaan yleensä suoraan käteen samalla kun kyydistä tai kierroksesta kiitetään ja hyvästellään. Jos taksin tilaa ravintolan tai hotellin henkilökuntaan kuuluva ja hän tulee taksia vastaan, on myös hänelle hyvä antaa tippiä.

Hyvä muistaa

Tippikäytäntö saattaa suomalaisesta tuntua omituiselta ja monimutkaiselta. Tipin unohtaminen on erittäin epäkohteliasta. Myös väärin maksettu tippi (esim. baaritiskillä kolikoilla maksettu tai muutoin liian pieni tippi) voi johtaa siihen että asiakas ei jatkossa saa palvelua sujuvasti ja ajallaan vaan muita palvellaan ensin. Tippikäytäntö on kuitenkin Yhdysvalloissa luonteva osa palvelukulttuuria ja käytännön oppii nopeasti. Tippi kannattaa ajatella osaksi lopullista palvelun (esim. ravintola-aterian tai taksimatkan) hintaa.

Lisäksi Yhdysvalloissa on hyvä tietää myös se että kaupoissa hinnat ilmoitetaan yleensä verottomina. Lopullinen hinta selviää vasta kassalla, jolloin hyllyissä ilmoitettuihin hintoihin lisätään verot, joiden määrä ja suuruus vaihtelevat osavaltioittain ja jopa kaupungeittain (useimmin yhteensä jotain 8 – 15 % välillä).