Sääntöjä liikenteessä ja muuallakin

Liikennesäännöissä (mm. ylimmissä nopeusrajoituksissa ja moottoripyörien kypäräpakossa) on osavaltiokohtaisia eroja. Yleensä ohittaminen oikealla kaistalla on sallittu. Punaisen liikennevalon palaessa saa kääntyä oikealle pysähtymisen ja vasemmalta tulevan liikenteen väistämisen jälkeen ellei sitä erikseen ole liikennemerkissä kielletty. Kaupunkien asuinalueilla on paljon jokasuunnan (all-way tai 4-way) stop -merkein varustettuja risteyksiä. Niissä ensimmäisenä risteykseen tullut ja pysähtynyt ajoneuvo saa ensimmäisenä jatkaa matkaa riippumatta siitä tuleeko muihin nähden oikealta, vasemmalta tai edestä. Yhdysvalloissa suurempi osa liikennemerkeistä on tekstiä kuin Euroopassa. Siksi englanninkielen taidosta on etua liikenteessä.

Yleisesti ottaen Pohjois-Amerikassa, myös suurkaupungeissa, liikenne on sujuvaa ja toiset huomioon ottavaa. Ylinopeuksia näkee vähemmän ja tilaa annetaan enemmän kuin Euroopassa. Nopeusrajoitukset ovat tiukempia ja niiden valvonta on tarkempaa kuin esimerkiksi Suomessa. Joskus sakot voi joutua maksamaan käteisellä ennen kuin voi jatkaa matkaa. Lisäksi esimerkiksi tietyömailla nopeusrajoitusten ja muiden liikennesääntöjen rikkomisesta voi saada kaksinkertaisen sakon.

Eri osavaltioiden välillä liikennesäännöissä on pieniä eroja. Suurin havaittava ero liikennesäännöissä koskee moottoripyöräilijöitä. Osassa osavaltioita on kypäräpakko, osassa ei. Osavaltioiden korkeimmissa sallituissa nopeuksissa on eroja. Osavaltion rajan ylityksen voi havaita siitä että vaikka tie jatkuu samanlaisena, nopeusrajoitus muuttuu. Osassa osavaltioita korkein sallittu nopeus on 60 mailia tunnissa, osassa 70 mailia. Joissakin osavaltioissa on käytössä myös ajoneuvokohtaisia nopeusrajoituksia (eli rekka-autoille erilaiset nopeudet kuin henkilöautoille). Jos tielle on määritelty ylimmän nopeuden lisäksi myös alin sallittu nopeus, sääntöä kannattaa noudattaa.

Yhdysvalloissa voi ajaa suomalaisella ajokortilla, mutta mukana pitää olla kansainvälinen ajokortti (suuri harmaakantinen ja monikielinen vihkonen, joka on vain vuoden voimassa). Joissakin osavaltioissa riittää suomalaisen ajokortin liitteeksi ns. USA-liite, joka sisältää eurooppalaisen ajokortin käännöksen. Kansainvälisen ajokortin ja USA-liitteen voi hankkia Autoliiton (www.autoliitto.fi) kautta.

Auton vuokraus ja tankkaus Pohjois-Amerikassa

Yhdysvalloissa autojen vuokraaminen on yleistä ja usein selvästi edullisempaa kuin Euroopassa. Auton vuokraus voi olla edullisempaa kuin esimerkiksi junalla tai linja-autolla liikkuminen. Yhdensuuntainen autonvuokraus, eli ottaa auto yhdestä kaupungista ja jättää se toiseen, on lähes aina kalliimpaa kuin se että auton palauttaa lähtöpaikkaan.

Auton vuokraamisessa kannattaa olla tarkka. Listoissa ilmoitettu hinta ei yleensä pidä sisällään kaikkia kuluja. Lisämaksuja voi tulla siitä että autoa ajaa kaksi tai useampi kuljettaja sekä auton varusteiden perusteella. Vapaaehtoiset vakuutukset kannattaa maksaa, koska vieraassa liikenneympäristössä ja -kulttuurissa sekä erilaisella autolla ajamiseen liittyy aina riskejä.

Auton vastaanottamisen yhteydessä kannattaa se tarkastaa silmämääräisesti sekä sisältä että ulkoa. Autovuokraamosta kannattaa kysyä, millaista polttoainetta autossa olisi hyvä käyttää. Esimerkiksi Yhdysvalloissa eri huoltoasemaketjujen polttoaineista käyttämät nimikkeet ja laadut voivat vaihdella toisistaan. Joskus polttoainepumppujen merkinnöistä ei käy ilmi esimerkiksi oktaanilukua, vaan käytössä ovat ”super”, ”premium” tms. -nimikkeet. Suurin osa polttoaineista on lyijytöntä bensiiniä. Joillakin – tosin harvoilla – huoltoasemilla on myynnissä lyijyllistä bensaa ja dieseliä.

Polttoaineen hinta Yhdysvalloissa on ollut perinteisesti huomattavasti edullisempaa kuin Euroopassa. Vaikka amerikkalaiset ovat kauhistelleet polttoaineen hinnannousua, he maksavat edelleen (2000-luvun loppupuolella) polttoaineestaan noin puolet eurooppalaisista hinnoista (huomioiden sekä valuuttakurssierot että erilaiset mittayksiköt).

Auton tankkaus on eri huoltoasemaketjuilla voi joskus olla jopa hämmentävä toimenpide. Perinteisiä palveluasemia on Yhdysvalloissa enää harvassa eli sielläkin on jo siirrytty itsepalveluun ja yhä enemmän myös kylmäasemiin. Tankkaus on helpointa maksaa luottokortilla, mutta tunnuslukua ei yleensä kysytä. Sen sijaan maksutapahtuman yhteydessä automaatti voi kysyä erilaisia tankkaajaan liittyviä tilastotietoja sekä myydä lisäpalveluita (erityisesti autonpesuja). Melko usein automaatteihin joutuu syöttämään ZIP -koodin eli ilmoittamaan kotipaikkakunnan postinumeron. Joskus kysymykset voi ohittaa, joskus ei. Postinumeroa kysytään huoltoasemien lisäksi usein myös kaupoissa ja hotelleissa usein tilastointia varten, joskus myös luottokortin varmentamiseksi.

Polttoainepumppuja on erilaisia. Joidenkin huoltoasemaketjujen automaatit ovat sellaisia että ennen tankkauksen aloittamista pitää tankkauspistoolin pidike kääntää toiseen asentoon. Lukemalla ohjeet huolellisesti tankkaus kuitenkin sujuu hyvin. Myös automaatin ohjeita kannattaa seurata. Joskus automaatti pyytää tankkauksen jälkeen käymään sisällä huoltoasemalla hakemassa kuitin tai esittämässä luottokortti myyjälle. Yhä useammin huoltoasemien automaatit eivät hyväksy ulkomailla myönnettyjä luottokortteja. Silloin ennen tankkauksen aloittamista pitää käydä huoltoaseman sisällä maksamassa haluttu tankkaussumma henkilökohtaisesti. Maksun voi tehdä luottokortilla tai käteisellä.

Amerikassa ikärajat ovat erilaiset kuin Euroopassa

Yhdysvalloissa ikärajat vaihtelevat osavaltioittain. Vaikka ajokortin voi saada jo 16-vuotiaana, voi alkoholin ostamiselle ikäraja olla 21 vuotta. Myös rahapelien pelaamisen tai lähistöllä oleskelun ikäräjat ovat korkeat. Yhdysvalloissa – toisin kuin Euroopassa – ikärajoja valvotaan tarkasti. Siksi ikärajat kannattaa selvittää etukäteen ja niitä on syytä noudattaa.

Useissa kauppakeskuksissa ja julkisissa tiloissa on erilaisia pukeutumiseen ja ikään liittyviä rajoituksia. Esimerkiksi alle 16-vuotialta voi olla kiellettyä oleskella kauppakeskuksissa tiettyinä kellonaikoina ja päivinä (esim. lauantaina ja sunnuntaina) ilman aikuisten seuraa. Joissakin paikoissa voi olla kiellettyä pukeutua väljiin vaatteisiin tai pitää lippalakkia väärin päin eli lippa takana. Myös erilaisten jengitunnusten kantaminen vaatteissa tai kiroilu voi olla kiellettyä. Ohjeet voivat olla hyvinkin yksityiskohtaisia ja niiden noudattamista yleensä valvotaan tarkasti.